Posted By Tanja on 18.5.2012

Tunnustan, en ymmärrä urheilua! En minkään sortin urheilua! Olympialaisia erehdyn joskus kurkkimaan ja niistäkin kesäversiota ja yleensä huomaan seuraavani jotain ei kovin seksikästä kuten miekkailua tai melontaa. Tosin tuota ei tapahdu edes joka neljäs vuosi. Enkä heittäydy kovinkaan tunteelliseksi kävi noissa lajeissa sitten miten kävi. Olen isänmaanpetturi, kun en huuda television edessä kun isot miehet jahtaavat mustaa lämiskää pitkin jäätä ja tappelevat siitä, kuka pääsee istumaan yksin aitioon!

Eilen katto notkui ja seinät meinasivat kaatua, kun jääkiekossa tapahtui ilmeisesti jotain kovin hienoa. Päivityksistä päätellen monen elämä oli vaakalaudalla riippuen pelin lopputuloksesta! Makuuhuoneessa hurrattiin ja valmennettiin kovaan ääneen! Mä siinä sitten pohdin, että jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin ei tuo noiden pelien lopputulos vaikuta yhdenkään tavallisen pulliaisen elämään yhtään mitenkään. Tänään on pakko mennä töihin ja elämä jatkuu ihan sillä samalla tutulla kaavalla. Se kenen elämään tuo kiekkoilu vaikuttaa on nämä ketkä sitä ammatikseen tekee.

Mä en kuulemma ymmärrä, että nää on “once in a lifetime”-juttuja. Hmm.. jos nää on näitä “kerran elämässä”-juttuloita, niin miksi näitä sitten pelataan joka vuosi. Tuolla logiikalla pitäisi kisat pelata vain kerran ja se kuka sen nyt sitten sattuu voittamaan, saa ikuisen gloorian ja on ehdottomasti universumin paras, suurin ja kaunein. Ehkä mä tuolloin voisin jopa tämän hypetyksen tajutakin.

Mä päätin eilen, että nykyään kun alan katsomaan jotain “akkain hömpötys”-ohjelmaa, kuten nyt vaikka Sinkkuelämää, niin alan myös kommentoimaan ohjelmaa samaan tyyliin kuin meillä on viime aikoina valmennettu: “No nyt ne menee sänkyyn!!!! JJJJJEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!” “Ei jumalauta, mikä helvetin puusilmä… etkö sää nää, että sänkyyn pitää mennä peittoa heiluttamaan!?!?!?!?!” “EEEEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIIIIIII ne vaan pussaa!!!!”

Category: Höpinää | 1 Comment »
Avainsanat: jääkiekko

Posted By Tanja on 17.5.2012

Tässä postauksessa olen lainannut kuvat netin syövereistä. Tylsäähän se sellainen on ja mietin pitkään, että poikkeanko tavaastani käyttää vain omia kuvia. Omat Pariisin kuvat on käytetty loppuun ja muutaman kuvituskuvan tahdoin tähän postaukseen. Niinpä etsiskelin mielestäni joko kliseisiä tai jollain tapaa miun mielestä hienoja kuvia Pariisista. Kuvan alla on kuvaajan nimi, jos vaikka sattuisi alkaa kiinnostamaan tutustua kuvaajan muuhun tuotantoon. Silleen suhteellisen tunnettuja kuvaajia kaikki. Kuvat saa sitten klikkaamalla isommaksi!

Reissu lähenee uhkaavasti. Ehkä pientä lomansuunnitteluressiä on havaittavissa: “Mites se matkavakuutus?” “Neidin passi?” “Travelcardit?” Ja pöydän toiselta puolelta kuuluu: “Joo joo!” Ei helpota!

Eilen tilasin ranskalaisen prepaidin luuriini. Saan Instagrammailla paikallisella taksalla. Parasta tuossa on, että latauslipukkeita saa ostaa ihan täältä Suomesta, Ärrältä. Pitänee ainakin yksi semmoinen hommata, ihan kaiken varalta ja kun tiedän, että olen pahemman laatuinen social media-junkie, niin pakkohan se on!

Aika menee ihan kauheaa vauhtia, ajatella, että 41 päivää ja sitten sitä ollaan Pariisissa. Itse asiassa tähän aikaan ollaan varmaan lentokentällä etsimässä kuljetusta Disneylandiin. Vaikka pääasiat alkaa olemaan hanskassa, niin silti tuntuu, että vielä on miljuuna juttua, jotka pitää tehdä/hoitaa. Onneksi matkagarderoobi on ainakin valmiina. Toivon ihania, kuumia, aurinkoisia kelejä! Pärjää vähillä vaatteilla! Kuten neiti totesi: “Otetaan vaan vähän vaatteita mukaan, niin, että ne mahtuu tuohon mun pieneen matkalaukkuun, niin jää tuo sinun iso laukku tuliaisille!”

Category: Höpinää, Pariisi mon amour, Satunnainen Matkailija | No Comments »
Avainsanat: matkailu, pariisi, suunnittelu, unelma

Posted By Tanja on 17.5.2012

Ainoa asia, jota ikävöin vanhasta kodista on ruusupenkkini. Rakkaudella vaalin Elisabettejani ja ne kasvoivat, kukoistivat ja oi miten ne jaksoivatkaan kukkia! Ensin ajattelin istuttaa jaloruusuja parvekkeelle, mutta tutustuttuani runkoruusuihin päätinkin kokeilla sellaisen vaalimista. Meikkä kun on tuo kylmäkellarikomerokin sopivasti, jossa ruusu voi sitten talvehtia suht. optimaalisissa olosuhteissa.

Ennen äitienpäivää ruusuvalikoimat ovat parhaimmillaan ja niinpä miekin kipaisin ostamaan Royal White nimisen runkoruusun. Ei liian iso, mutta ei kuitenkaan mikään minimaalinenkaan. Ihanat vaaleat, aavistuksen vaalenpunaiset kukat. Valitettavasti meidän hortonomiaan erikoistunut kissa Viuhti on kanssa sitä mieltä, että oi miten kivaa saada hieman vihreyttä parvekkeelle ja lehtien nuoleminen ja repiminen alkoi heti. Onneksi pari roiskausta kissakarkoitetta ruukkuun näyttäisi hoitavan homman ja pitävän yli-innokkaan hortonomin poissa. Koulutusta on yritetty tehostaa myös kutsumalla paikalle Lehtori Suihkepullo, mutta Viuhti antaa piutpaut kyseisen tyypin auktoriteetille, muut kyllä perääntyvät kunnioittavasti kun kyseisen tyypin näkevät. Ehkäpä ruusu saa olla rauhassa, katsotaan nyt.

Category: Höpinää, Kissat | No Comments »
Avainsanat: kesä, kissa, parveke, ruusu, Viuhti

Posted By Tanja on 14.5.2012

Aina kun kananmunat uhkaavat vanhentua pitää turvautua leipomiseen. Monta kertaa on tullut tehtyä omenahirviötä! Nimi juontaa juurensa ensimmäiseen versioon, joka yritti epätoivoissaan paeta vuokasta, paloi reunoilta ja omenat näyttivät jotenkin kammottavilta siinä pinnalla lötköttäen. Maku oli kuitenkin jo siinä vaiheessa hyvä, niin päätin hieman jalostaa ohjetta ja tällä on menty hyvällä menestyksellä:

4 munaa
3dl sokeria
2dl voisulaa
2tl leivinjauhetta
4dl vehnäjauhoja
(maun mukaan vaniljasokeria, ken niin tahtoo, yleensä laitan pari teelusikallista)

Omppuja fiiliksen mukaan. Tää hirviö pitää sisällään 5 pientä omenaa. Ne kuorin, pilkoin ja kylvetin kanelisokerissa.

Sokeri ja munat vatkataan vaahdoksi ja kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Kuivat aineet sokeri-munavaahtoon ja voisula sekaan. Sitten vaan omenan palat taikinaan ja kipataan irtopohjavuokaan. Mä vuoraan vuoan leivinpaprulla, kun oon laiska rasvaamaan.

Paistellaan 200 asteessa 30-40 minuuttia. Kandee kokeilla tukulla kypsyyttä ja jos meinaa tummua liikaa, folio päälle loppuajaksi.

Sitten ois hyvä malttaa oottaa hirviön jäähtymistä ennen kuin iskee kiinni. On hyvää vaniljasoosin tai jätskin kanssa ja tietty sellaisenaan. Maku paranee kun antaa kirviön huilata jääkaapissa päivän, pari. On aika täyttävä kakku, eli kahvipöytään ei kannata kattaa sen seitsemää sorttia, jos tätä tarjoaa!

Category: Syömää ja Juomaa | No Comments »
Avainsanat: herkku, kakku, omenahirviö, omnomnom, piirakka

Posted By Tanja on 14.5.2012

Ylämäkkee alamäkkee… sitähän tää ihmisen elämä on! Lauantaina oli sateinen ja suruinen heti aamusta. Mutta sitten yllättäin sellainen elämäni aurinko, kuin Nörtti yllätti ihan puun takaa täydellisesti ja lopun päivää paistoi aurinko.

Hommahan meni suunnilleen niin, että kirjailin kauppalappusen ja pistin Nörtin kauppaan. Oletin, että se menee tuohon paikalliseen markettiin. Kului hetki, kului toinen ja sitten se soittaa, että kyttää ikkunassa ja tuu auttamaan, en saa kaikkia kannettua ylös. Oli sitten kurvannut Lahti-kaupunkiin kaupustelemaan ja toi tullessaan varmaan kuukauden ruokatarpeet ja sitten surumieliselle vaimolleen yllätyksen: UUDET KENGÄT!

Sopivat täydellisesti (kyllä tuo osaa mulle kenkiä ostaa!!), ovat aikas päheet ja ihan aikuisten oikeesti, niillä pystyy myös kävelemään! Korkoa on 13cm ja platformia päkiän alla 2-3 cm, eli oikein mukavat! Ihana mies, yhtään en osannut aavistella, että se mitään suunnitteli!

Lauantaille olin varannut herkun (järkyn äkkimakee) ja sen nautin kunnon espresson kanssa (rakas toi kaupasta myös Illyä mulle, omnomnom!) Oli oikeastaan ihan hyvä päivä!

No sitten se ei niin kiva ylläri. Hammas aloitti taas lauantaina särkemisen! Se on avattu ja lääkitty, juurihoidettu ja lääkitty, avattu uudestaan, löydetty tulehdus, syöty antibiottikuuri ja tänään taas hammaspäivystykseen. Hammaslääkärini naurahti, että “Terve taas!” Niinpä. Meinasi vaipua epätoivoon, kun kerroin, että särkee ja ei kärsi purra, sattuu vaan. Avasi hampaan, ei mitään, päätti avata hieman lisää ja “onnekso olkoon, olette voittaneet yllätysjuuren, joka on tulehtunut ja märkivä!” Ei kuulemma pitäisi olla tuossa hampaassa ihan noin montaa juurta, mutta koskas mun hampaissa mikään normaalia olis, tai ylipäänsä koko kropassa. No, eipä oo elämä tylsää tässä ruumiissa, jos ei joku harvinainen sairaus iske, niin sitten hampaat on jotenkin mutantteja! Eli sitten rassattiin juurta, otti kipeetä, mutta totesin, että antaa mennä, ei tartte puuduttaa. Nyt hammas on täynnä lääkettä ja täytettä ja reseptillä on antibiottikuuri. Se aloitan sitten keskiviikkona, sillä nyt on pitkittyneen flunssan antibiottikuuri menossa ja ei voi popsia kahta samaan aikaan. Toivottavasti tuo kuuri nyt tekee tehtävänsä ja 19.6 saan sitten hampaan vihdoin kuntoon! Täytyy kyllä hehkuttaa, että mulla on onneksi ihana hammaslääkäri, mukava ja ystävällinen!

Category: Höpinää | No Comments »
Avainsanat:

Posted By Tanja on 11.5.2012

Olen inhottava. Tiuskin ja kiukuttelen. Harmittaa. Yritän olla oma hymyilevä itseni. Juuri nyt en jaksaisi, mutta hymyilen kuitenkin. Tulen työhuoneeseen ja itku tulee. Ei ollut ihan niin paha viikko kuin vuosi sitten. Alkaa ilmeisesti helpottaa. Ostin nätin pullan huomiseksi. Luultavasti syön sen päiväkahvin kanssa ja maustan sen kyynelillä.

Tiedän etten tule katsomaan uutisia koko viikonloppuna, varmaan välttelen facebookia ja lehtien nettisivujakin. Ahdistun “vuoden ihanin vauvamaha”-valokuvakilpailusta. Kaikki tämä helpottaa pian sen tiedän. Joskus vaan kaikki tämä ahdistaa, sitä ei tunnu moni ymmärtävän. En edes odota, että ymmärrettäisiin.

Jos pukisin sanoiksi kaiken sen mitä sisälläni on juuri nyt, voisi moni hämmästyä, mutta en halua aiheuttaa pahaa mieltä, enkä kaipaa voivotteluja. Totean vain, että tyhjä syli on paska juttu äitienpäivänä!

Voimaa saan ihanan, viisaan mummoni mulle lausumasta viisaudesta: “Niin paljon helpommalla pääset, kun et lapsia tee tai hanki! Ole onnellinen ja nauti kaikesta mitä muuta elämä sinulle tarjoaa!” Mun ihana viisas mummoni! Vilkutan sulle sinne pilven reunalle, olet kyllä maailman paras mummo!

Category: Höpinää | 4 Comments »
Avainsanat: äitienpäivä, lapsettomuus, mutinaa, suru

Posted By Tanja on 10.5.2012

(kuvan saa klikkaamalla isommaksi)

Angstia oli ilmassa tässä muutamina päivinä, kun rustasin pääsykokeisiin ennakkotehtäviä. Tuli valmista kaikista vastoinkäymisistä (märkivä bakteeritulehdus hampaassa, antibiottikuuri, pitkittynyt flunssa ja uusi antibiottikuuri ja helvetillinen ellotus) huolimatta.

Pääsykoepäivä oli tänään, oli wanha olo siellä goottien, hipstereiden ja muiden tunnistamattomien töyhtöhyyppien seassa. Pohdiskelin siinä, että suurin osa vois ikänsä puolesta olla mun lapsia! Haastatteluryhmän tytöt oli syntyneet 5-6 vuotta mun peruskoulun päättämisen jälkeen.

Yllä on muuten kuva ennakkotehtävistä. Kaksi julistetta aiheesta timmit aivot. Toisessa hyvät jutut typografiana ja toisessa huonot jutut kuvina.

Tänään olen sitten tehnyt matematiikan kokeen, laskin päässä, enhän mä enää osaa edes laskujärjestystä enää, oon piirrellyt kuvioita paperin täyteen, puolikkaan kuvan peilikuvana valmiiksi, kuvittanut lorun ja tehnyt paperista kuution ja pyramidin.

Ainoa mitä enää voin tehdä on odottaa tuloksia, kesäkuun 14 päivän jälkeen pitäis tietää kuin akan kävi.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Category: Höpinää, iPhone | No Comments »
Avainsanat: iPhone, koulu, pääsykokeet

Posted By Tanja on 29.4.2012

Liian aikainen aamu, onneks näitä ei ole enää ihan niin usein kuin aikaisemmin. Toki sekin voi muuttua, mutta parempi näin kuin mitä aikaisemmin oli. Siltikin neljän jälkeen herääminen on ihan liian aikaista! Yritin siinä sitten jonkin aikaa saada unesta otetta, mutta kun Nörtti innostui kuorsaamaan taas kovempaa kuin laki sallii, niin eihän siitä mitään taas tullut. No, onneks on kissat joiden kanssa seurustella ja ihailla aamunsarastusta. Auringonnousut on kyllä yksi kauneimmista asioista, auringonlaskujen ohella.

Muutenkin ihanaa, miten nopeasti kevät etenee. Nurmikot alkaa vihertämään ja puiden silmut pullistuu. Eilen oli ensimmäinen iso, pulska ja aavistuksen sekava kimalainen löytänyt tiensä makuuhuoneeseen ja sitä sitten innoissaan jahtasi neljä kollia. Kukaan ei onneksi ehtinyt sitä suuhunsa napata, mutta Myrtti sai tuntumaa siihen mitä tapahtuu, kun kimalaista läppäisee tassulla. Kovasti sitä tassua sitten nuoltiin ja hoivattiin. Oiliskohan tuo oppinut jotain, epäilen!

Oli aika hyvä viikko. Tiistaina vietin melkeen kolme tuntia Medilaserin toimipisteessä Lahdessa. Kävin esitutkimuksessa Lasik-leikkausta varten. Olin ihan varma, että leikkaus ei tule onnistumaan, ton wegen takia, mutta kas kehveliä, sepä ei ole este! Joten leikkauslupa on, enää puuttuu rahat! Kolme viikkoa ennen reissua viimeistään pitäisi leikkaus tehdä, jos sen meinaa teettää ennen reissua. No, ihan heti ei homma toteutune, kun tarvittava summa ei ole mikään maailman pienin. Mutta ainakin tiedän, että sen voi tehdä ja silmälasiton tulevaisuus voisi olla edessä! Olipas se ihanaa! Onhan näitä kakkuloita jo melkeen 30 vuotta käytettykin!

Perjantaina makasin 75 minuuttia kita ammollaan hammaslääkärissä. Leukaperät on edelleen kipeät, samoin suu ja hammas. Juurihoito on iloinen asia. Oikeastaan tämä juurihoito on iloinen asia, sillä seuraavalla kerralla täytetään hammas, joten aika vähällä pääsin, kun kaks kertaa vaan rapsutettiin juuria puhtaaksi! Ja mulla kun on vielä maailman ihanin hammaslääkäri, joka ei vaan toimi ja tee, vaan kertoo koko ajan mitä tekee. Ja mikä parasta, hän ei jaarittele hammashoitajan kanssa tekemisistään. Aikoinaan kun visuria leikattiin ja mä makasin sen vihreän liinan alla, sain ilokseni kuunnella kuinka silloinen hammaslääkärini kertoili viikonlopun shoppailureissustaan assistentilleen. Vielä kerran ennen juhannusta hammaslääkäriin ja eiköhän sitten homma ole valmis.

Mä oon löytänyt Jukka Pojan, loistavaa lyriikkaa! Erityisesti biisi Kiitollisuutta on aika hieno. Se on muuten jännä, miten jotkut ihmiset saavat hyvätkin asiat tuntumaan negatiivisilta. Joka ikisestä asiasta pitää löytää se huono puoli tai pienestä asiasta pitää tehdä ihan vaan draaman vuoksi jotain järjettömän suurta, jos sitä samalla vaikka saisin hieman säälipisteitä ja huomiota! Mä olen yrittänyt kitkeä tätä pois itsestäni. Olen huomannut, että jos tuo piirre ahdistaa mua muissa ihmisissä, niin pitää tiedostaa se myös itsessä ja koittaa tehdä asialle jotain.

“Tyytyväisyys on vaikea laji
Maailma on täynnä joutavaa marinaa
Haluu haluu haluu, muttei saa mitä haluu
Sitku saa, mitä haluu, ei haluu, mitä saa.”

Tän viikon mukavimmat asiat:
Tieto mun ehdottoman lempivalokuvaajan (Sally Mann) näyttelystä Tukholmassa tänä kesänä, oi, sinne on ihan pakko päästä! Oliskohan taas Markettojen-matkan aika?

Ja se toinen asia, mun Instacanvas-galleria on auki. Ai mikä? iPuhelimen Instagrammin kuvia voi ostaa canvastauluina tuota kautta. Kokoja on kolme ja toimittavat niitä ympäri maailmaa. Jokaisesta mun kuvasta tehdystä taulusta kilahtaa osa mulle. Joten tottahan toki suosittelen hankkimaan taidetta kotiin! Ja kuviahan tuonne tulee lisää sitä mukaan kun Instagrammailen ja päätän mitä kuvia tuonne laitan.

Tulevalla viikolla olen päättänyt tehdä ennakkotehtävät ja ostaa loput, puuttuvat tarvikkeet pääsykokeisiin. Eipä tuo maalaaminen enää ahdista. Näillä taidoilla mennään ja aika abstraktilla otteella. Hyvin se menee! Viimeistään sitten haastattelussa käännän kaiken edukseni. Onneksi pääsykokeet on vasta 10.5!

Meillä ei puhallella ilmapalloja, ei heitellä serpentiiniä, munkkeja ei paisteta, eikä pistetä valkoista hattua päähän! Jääkaapissa on pullo simaa ja kaapissa pari tippaleipää. Nörtti ei edes tykkää tippaleivistä! Jääkaapissa mun nimeä huhuilee myös ihana pala brie-juustoa…jokohan sitä tänään herkuttelisi!?

Category: Höpinää | 2 Comments »
Avainsanat: aamu, hammassärky, liian aikaista, unettomuus

Posted By Tanja on 23.4.2012

Laitoin viikonloppuna mun bravuuria, purjo-peruna-sosekeittoa. Se on vaan niin samettisen hyvää, ettei mitään tolkkua ja kun hieman heittää raejuustoa sekaan, niin voi jee, kun vaan paranee.

Meillä on jyllänyt flunssa. Nörtti oli koko viime viikon saikulla ja mä yritin parhaani mukaan vetelehtiä flunssaani pois. Tosin viime viikko oli mun kohdalla harvinaista hulabaloota. Joka päivälle oli joku meno! Piti singahdella sinne sun tänne. Vähemmästäkin väsyy. Tuohon kun vielä lisätään se, että verenpaineet on ihan alamaissa, niin ei kovin hyvä yhdistelmä. Lauantai päätettiin vaan vetelehtiä sängyssä, ei pedattu ollenkaan, vaan olla köllötettiin ja katseltiin telkkaria ja toisiamme Höpötettiin niitä näitä ja naurettiin kissojen touhuille. Nörtti tosin kävi olkkarissa katselemassa formuloiden pakolliset jutut

(Valokuvat: Tanja: Miska sekä Man Ray: Anatomy)

Kun on vaan tullut oleskeltua oman itsensä kanssa, on ollut aikaa ajatella. Tulin siihen tulokseen, että olen kyllä äärimmäisen onnellinen, ettei mulla ole ruuhkavuosia ja etten olle joutunut keskelle nykymaailman oravanpyörää. Inhoan sanaa downshifting, muotihömpötystä sanon mä. Kun lukee tuon sanan kuvauksen, niin voi todeta, että sellaista elämää olen tässä viettänyt. En suunnittele maalle muuttoa, enkä ole ryhtymässä omavaraiseksi, mutta en ole mennyt oravanpyörään mukaan, enkä juokse rahan perässä, vaan tulen toimeen sillä mitä kulloinkin on. Olen onnellinen siitä, että mulla on aikaa olla vaan ja istua parvekkeella, katsella ihmisten menoa suuntaan ja toiseen ja siemailla teetä. En haluaisi tehdä työtä toimistoaikaan viitenä päivänä viikosta, haluan sen oman vapauden päättä työaikani. En halua ressata itseäni millään turhalla, siksi en kauheasti jaksa enää kauhistella maailman menoa. Maailma on paska paikka ja osa ihmisistä on paskoja. Voinko minä asialle jotain? En! Enkä siis aio ressata siitä! Omassa elämässä on ajoittain myös ressin aiheita, joten ei kannata kaikkia maailman murheita miettiä ja ottaa kannettavakseen. Toisinaan kannattaa jättää lehdet lukematta ja uutiset katsomatta, ihan virkistävää, vaikka uutis-junkie olenkin! Vaikka edelleen valitan ja marisen, niin yritän tietoisesti pyrkiä pois siitä. Taitaa olla sekin joku muoti-ilmiö, että ainoastaa huonoja asioita tuodaan julki. Ei kai elämä ole ihan pelkkää negatiivista. Jo se, että on hengissä on musta aika iso positiivinen juttu! Pitäis varmaan taas aloittaa tuolla Facen puolella se joitain ihmisiä ärsyttävä, kolmen positiivisen asian listaaminen statukseen päivässä. Positiivisuuskin muuten tarttuu!

Vein kankaan ja tuon kuvan ompelijalle perjantaina. Olen totaasilen epäsopusuhtainen ihminen ja jos vyötärön mukaan ostan vaatteen jää rintavarustukselle tilaa ihan liikaa, jopa niin paljon ettei kannata ompelijalle mekkoa viedä korjattavaksi. Kirpputoreilta ei juurikaan tämän kokoiselle ihmiselle vaatteita löydy, tosi harvoin löytyy JOS löytyy, joten päätin sitten teettää ihan mittojen mukaan mekon. Ihan täysin tuollainen siitä ei tule, sillä kangas on musta-valko-ruutuinen ja ruuduilla sitten leikitään, että saadaan pikku juttuja tuohon mekkoon. Koska mun mekolla ei ole kiire, niin saan sen juhannusviikolla. Kuten arvata saattaa ompelimossa on juuri nyt lakkiaismekkoruuhka! Samaan syssyyn teetän vielä tyllihameen, alushameeksi. “Muutama” metri tylliä pitää vielä käydä ostamassa. Vähän jännittää, kun en ole ikinä ennen mittojen mukaan mitään muuta teettänyt kuin nahkatakin aikoinaan. Ensimmäinen sovitus on kolmen viikon päästä!

Verottaja oli kovin kiltti tänä vuonna! Koska minusta on tullut Omenan ystävä, niin aloin haaveilemaan, että jos sitä itselleen hankkisi iPodin ja iPadin sitten joulukuussa. Niin, enpä olisi uskonut, että tämmöisiä höpäjän vielä joskus. Kuten ihana ystäväni Nelsson jo kirjoitti, niin voisin minäkin todeta, että Minä <3 iPhone Kuten Nelsson, miekin surffaan, Facebookkaan, katselen postit ja kirjoittelenkin niitä, kuvaan puhelimella ja käsittelen myös kuvia sillä ja olen ihan koukuttunut Instagrammiin Ihana vekotin! Tykkään, ei, rakastan!

Onneksi tälle viikolle on sovittuna vain kaksi pakollista menoa: huomenna silmälääkäri (tai oikeammin esitutkimus lasik-leikkaukseen) ja perjantaina jatkuu juurihoito iloisesti hammaslääkärissä. Nyt mä lähden huilaamaan.

Category: Höpinää | No Comments »
Avainsanat: höpinää, iJutut, iPhone, kiire, ruuhkavuodet

Posted By Tanja on 16.4.2012

Se on loppu ny! Enkä edes vieroita itseäni vaan se on kerrasta poikki! Se on hyt hei hei herkuille! Mä olen niin sokeriholisti kuin olla ja voi. Irttareita söisin vaikka miten paljon ja muutakin karkkia, makeat leivonnaisetkin maistuvat! Nyt se on kertakaikkiaan loppu. Ainakin reissuun asti. Pariisissa saa sitten herkutella kaikella ihanuudella mitä sieltä nyt sattuukaan löytymään! Mä tiedän, että kohta Tanjaa koetellaan, kun menen taas Megamyynnissä käymään, siellä kun on se karkkiosasto ja reippaat parisataa irtokarkkilaatua. Mutta eipä enää kauhakaupalla sieltä niitä herkkuja ostella! Nyt pysyn lujana!!

Category: Höpinää | No Comments »
Avainsanat: